Synnytyslaitoksen loisteputkilampun hohtavan kelmeässä valossa minä katselin sinua. Sinulla oli ryppyiset, pienet kasvot ja kädet kuin edestakaisin aukenevat meritähdet. Kun sain sinut rinnalleni, tajusin: mikään ei voita sitä tunnetta, kun saa oman lapsen ensi kertaa syliinsä. Minä täytyin rakkaudesta sinua kohtaan. Sinä puristit minun sormeani ja kyyneleet virtasivat kasvoillani vapauttavina ja lohduttavan suolaisina virtoina.
Kotona kaikki oli odottamassa sinua valmiina. Pieni sänky, leluja, vaatteita. Minä suutelin jokaista sormeasi ja varvastasi vuorotellen. Isäsi taisteli nyrkinkokoisten paitojen ja pikkuruisten sukantöppöjen kanssa isoilla käsillään. Joskus minä laskin meidät: yksi, kaksi, kolme. Ennen meitä oli aina ollut kaksi. Pari, duo, voimakaksikko. Nyt sinä olit vallannut meidän sydämemme ja ennen kuin tajusinkaan, meistä oli kasvanut perhe. Pieni, vakaa perheenalku. Päiväni täyttyivät kylpyveden lämpötiloista, pakastetuista porkkanoista, teletapeista ja hattivateista, röyhtäytyksistä. Sinun hampaaton hymysi sai pahimmankin päivän muuttumaan paremmaksi. Kävelin ympäri pientä kolmiotamme ja hyppyytin sinua sylissäni. Jami tuli hymy huulillaan kotiin töistä, heitti takkinsa naulakkoon ja tuli meidän luoksemme. ”Hei, isän pienet naiset. Miten täällä on mennyt?”, hän kysyi katsoen sinua. ”Hyvin. Tosi hyvin.”, vastasin aina ja sain suukon poskelleni. Ja niin meillä meni. Sinä kasvoit kovaa vauhtia. Painosi oli noussut tasaisesti ja neuvolassa iloiset tädit lepertelivät sinulle posket pulleina innosta. Heidät pöydillään oli kuvia teini-ikäisistä, irokeesipäisistä tytöistä ja pojista. Kotona heitä odottivat ovien paiskaukset, hävyttömät kirosanalitaniat, kasvisruokien puolesta saarnaavat teinitytöt ja vapaudenjanoiset katseet. Tummat, epätasaisen harjaantumattomalla kädellä piirretyt rajaukset silmien ympärillä. Meillä se oli vielä kaukana. Minä olin varma, että sinusta tulisi maailman kaunein tyttö, jota oli koskaan nähty. Pukisin sinut satumaisiin prinsessamekkoihin, palmikoisin hiuksesi. Katsoisin kyyneleet silmissä, kun nousisit ensimmäisen kerran koulubussiin. Kuuntelisin tarkkaavaisesti, kun lapsen innolla kertoisit koulupäivästäsi, näyttäisit piirustuksiasi. Täyttäisin reissuvihkoasi, hymyilisin kauniisti opettajille. Leipoisin myyjäisiin myöhään illalla. Halaisin, lohduttaisin, kertoisin, miten tärkeä olet minulle ja että rakastan sinua. Olisin täydellinen äiti. Äiti.
-Satu