Pyysimme kirjoittajiltamme novellin, joka on pituudeltaan enintään 500 sanaa pitkä. Julkaisemme novellintynkiä sitä mukaan, kun niitä kirjoittajilta valmistuu.

// Elvenpath/Ylläpito //

 

 

Sisko

 
Rakas sisko, olet minua viisi vuotta vanhempi. Kasvatit minut lapsuudenkodissamme. Kun katson vanhoja valokuvia meistä, jokaisessa olemme vierekkäin. Meistä ei ole montaa yksittäistä kuvaa, olimme kuin kaksoset. Sinä opetit minut kävelemään, nostit minut ylös maasta ja käsistäni pidellen autoit minua ottamaan ensin yhden haparoivan askeleen, sitten toisen. Leikit barbeilla ja autoilla kanssani, vaikka itse olit jo siinä iässä, etteivät ne enää sinua viihdyttäneet. Lohdutit, kun maitohampaani alkoi heilua ja minua pelotti.

Vanhempamme eivät koskaan rakastaneet meitä. Tarpeemme tyydytettiin, meillä oli vaatteita, rahaa ja ruokaa, turvallinen koti, paljon ystäviä, syntymäpäivälahjoja, leluja, matkoja, huvipuistoja, luontoretkiä. Mutta ei koskaan syliä, hellyyttä, rakastamista, tunteita, keskustelua, kehuja, huomiota. Vain moitteita ja syytteitä, patoutunutta tuskaa, hiljaisuutta hiljaisuuden perään. Tyhjiä katseita, hiljaista mielen väkivaltaa, rakkaudettomuutta. Vanhempamme eivät koskaan halunneet lapsia, mutta kuului asiaan tehdä niitä, yhteiskunnan normeihin. Se todella sattui, kun vanhempana tajusin, etteivät he koskaan rakastaneet meitä. Että en ollut haluttu. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta silloin tunsin olevani todella yksin maailmassa. Sinulle se oli vieläkin vaikeampi juttu. Se rikkoi sinut, hajotti mielesi. Olit hauras ja olet yhä. Minä olen nyt meistä se vahva kun olemme aikuisia, on minun vuoroni kantaa sinua. Meillä ei ole kuin toisemme, olemme toistemme perhe. Mihin muuhun turvaisit kuin minuun, kun mielesi pettää sinut? Kyllä minä väsyn, useinkin. Mutta olet minulle rakas, silloinkin kun teet typeryyksiä. Etkä ole minulle taakka, olet turva, olet perhe. Sinulle voin olla avoin ja rehellinen, sinulle voin kertoa, kun sydämeni on särkynyt ja itkeä, kun minuun sattuu. Sinä puolustat minua aina, olet vihainen ja ankara ja tolkuton. Ja minä paikkailen jälkiäsi, mutta mielummin teen niin kuin olen ilman sinua.

Minä kannan sinut, sisko. Minä huolehdin, että otat lääkkeesi, siivoan raivonpuuskasi jäljet, sidon käsivartesi ja kuuntelen, kun sinulla on paha olla. Teen ruokaa, että muistat syödä. Kun tulet töistä ja menet suoraan nukkumaan iltaan asti, minä huolehdin kodista ja koirasta. Kun olet menopäällä, annan sinun meikata minutkin ja tulen kanssasi baariin. Kestän tyrkyttämäsi miehet ja hankkiudun heistä kohteliaasti eroon. Kun juot liikaa, huolehdin sinut kotiin.

Kun sinä muutat miehesi kanssa yhteen, hän saa minun vastuuni, minä luovutan taakkani hänelle. Mutta meitä ei voi ikinä erottaa, leikata irti toisistamme. Olet aina minun sydämessäni, vaikka olisit kaukana. Huolehdin silti sinusta joka päivä. Sinulla vain on oma elämäsi ja minulla omani. Sinä tiedät suurimmat toiveeni ja toivot niiden toteutuvan. Sinä rakastat minua ehdoitta. Kun olen maassa, nostat päätäni leuasta ja katsot silmiini ja sanot, että ansaitsen sen tyypin, josta haaveilen tai että saan sen työpaikan, koska olen yksinkertaisesti paras.

Rakastan sinua, sisko.

– Majakkatorni