Pyysimme kirjoittajiltamme novellin, joka on pituudeltaan enintään 500 sanaa pitkä. Julkaisemme novellintynkiä sitä mukaan, kun niitä kirjoittajilta valmistuu. Tässä ensimmäinen.
// Elvenpath/Ylläpito //
Elämä ja kuolema
Pitääkö jonkun ensin kuolla ennen kuin uusi elämä voi syntyä? Vanhus hengittää työläästi, tietää että hänen on aika lähteä. Hänen vaimonsa on hänen vierellään, puristaa lujasti kädestä. He ovat olleet naimisissa 37 vuotta. Hän ei tahtoisi päästää irti, hän haluaisi mukaan. Sinne missä ei ole kipua, tuskaa. ”Rakastan sinua.”, vanhus kuiskaa rohtuneiden huuliensa raosta. Viimeinen henkäys ja hän on poissa. Samaan aikaan jossain toisaalla syntyy uusi elämä. Lapsi vetää syvään henkeä, hän on peloissaan ja hänellä on kylmä. Kun hänet nostetaan äitinsä rinnoille, hän rauhoittuu. Hän avaa silmänsä ja ensimmäinen asia minkä hän näkee, ovat äidin rakastavat silmät. Äidin jo valmiiksi tutut kasvot ja hänen rakkautensa. Vanhus hymyilee, katsoo hiljaa ja rauhallisena rakkauden edessä, uuden elämän edessä. Hänellä ei enää ole kipuja, ei haaveita tai suruja. Hänelle rakkaus oli elämänpituinen tarina ja hän valmistelee lasta jatkajakseen. Siunaa hänet elämäänsä varten. Lapsi tuijottaa äitinsä silmiä, äiti lastaan, kyyneleet hitaasti silmistään poskille valuen. Haltioituneita kumpikin. Vanhus sulkee silmänsä hymyillen, hän on valmis. Kun elämä päättyy, toinen alkaa.